TAIDENÄYTTELY “I'M PUZZLED” 30.10.–30.11.2010 KELLARIA GALLERIASSA
OS. HÄMEENPUISTO 33, TAMPERE

MIKA HURTTALA, s. 1976
Taiteessa kaikki on tehty ja kokeiltu, ja toisinaan tuntuu siltä, että taidokkaasti tehdyt maalaukset ja piirustukset edustavat minulle sitä, mikä kuvataiteessa on tavoittelemisen arvoista. Mukaradikaaleja ajatuksia yhteiskunnasta ja ihmisten välisistä suhteista on esitetty gallerioissa kyllästymiseen asti, ja taiteilijat useimmiten yliarvioivat näkemyksensä, tietonsa sekä mahdollisuutensa vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Minulle on tärkeintä ja ajankohtaisinta kehittyä piirtäjänä. Taiteen sisältö, jos sellaista on kaiken kuvataiteen kohdalla pakko miettiä, voi löytyä teknisestä toteutuksesta aivan yhtä hyvin kuin esimerkiksi yhteiskunnallisesta sanomastakin. Visuaalinen nautinto ja tekninen taito kuvataiteessa ovat minusta aliarvostettuja asioita.

Alunperin minun piti tehdä pastisseja 1800-luvun lopun eri tyylejä edustaneiden maalareiden piirustuksista, joissa säätyläisnaiset istuvat pitsihameineen puutarhoissa ja miehet poseeraavat arvokkaan näköisinä muotokuvaa varten. Kuviin olisin sijoittanut itseni tai ihmisiä lähipiiristäni. Olisin nauttinut tällaisten kuvien tekemisestä ja kommentoinut samalla aihevalinnalla haluttomuuttani julistaa tai opettaa kuvataiteen avulla. Tällaisten kuvien lavastaminen ei minulta kuitenkaan onnistunut vuodenajan, tarvittavien vaatteiden, yms. takia, joten käänsin katseeni menneisyydestä takaisin tähän päivään. Tuloksena oli sarja omakuvia, taustasta irroitettuja hetkiä arjestani.


JULIA PRUSI, s. 1975
Aloitin muotokuvien maalaamisen viitisen vuotta sitten. Valitsen muotokuva-aiheeni eettisin perustein; maalaan ainoastaan kohteita, joilla on paikka sydämessäni. Myös ekologisuus on toimintani lähtökohta, joten aloin maalata muotokuvia kierrätysmateriaaleille: jakkaraan, leivinlautaan, tarjottimeen ja puiseen palapeliin.

Palapelimaalauksesta Yesterday (2009) lähti liikkeelle kokonainen palapelimuotokuvien sarja, jota kutsun nimellä Minä meissä. Yhdistämällä eri palapelien paloja keskenään, voin pohtia pariskunnan mahdollista muuttumista toistensa kaltaiseksi, yhteyttä, sulautumista ja erillisyyttä. Tätä aihetta käsittelin jo Kankaanpään taidekoulun päättötyössäni Aina yhdessä, silti yksilöinä (Divisi ma sempre uniti, 1997), jonka toteutin metalligrafiikan keinoin.

Palapeleissä voin yhdistää vaikkapa koiran ja omistajan, vanhemman ja lapsen tai lapsen ja isovanhemman kasvot toisiinsa, ja tutkia niiden samankaltaisuutta. Organisaatiomuotokuvissa yhdistän ryhmän jäsenet palapelin paloina yhteiskuvaksi, josta muodostuu osiensa summana ainutlaatuinen palapeli.