Olen saanut taidegraafikon koulutuksen, mutta siirtynyt vähitellen maalaamisen pariin. Maalaaminen on minulle etsintää menneestä ja tulevasta, havainnointia, pohtimista, innostusta ja oivalluksen iloa.

Maalausteni ajatukselliset lähtökohdat ovat usein elämänkaaressa, perimässä ja muistamisessa, mutta työskentelyn aikana lähtöideat saavat rönsytä vapaasti. Olen käsitellyt samaa teemaa liki 15 vuotta, mutta teokseni eivät ole olleet sarjallisia ennen kuin aivan viime aikoina. Olen ottanut myös vanhoja teoksiani uudelleen työstettäväksi ja kommentoinut niiden sisältöä tuoreemmasta, ehkä kypsemmästäkin, perspektiivistä.

Sarjallisuus on tullut töihini vaivihkaa. Tein vuosina 2006–2008 joukon samankokoisia muotokuvia muutamasta eri teemasta ja yhdistin teoksia keskenään eri ripustuksiin. Syntyi ajatus muotokuvapalapelistä. Poistamalla tiettyjä paloja voin kertoa muotokuvillani tarinoita. Sekoittamalla eri palapelien paloja keskenään saan aikaan eräänlaisen geeniarvonnan. Palapeliteoksissa pohdin mm. yksilön suhdetta yhteisöön. Viimeisimmissä muotokuvissani tarkastelen myös sitä, kuinka ihminen haluaa tulla esitetyksi: mitä rooleja meillä on, ja mitä haluamme itsestämme peittää tai naamioida toiseksi.

Haluan luoda kestävää, ajatonta taidetta. Nykyaika näkyy esimerkiksi maalausteni interiööreissä ja kuvattavien henkilöiden vaatetuksessa, mutta esikuvani ovat 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun realismissa, naturalismissa ja impressionismissa. Tavoitteeni on luoda hienovaraisia, väririkkaita, intuitiivisia ja kauniita maalauksia, joita katsoessa mieli liikahtaisi kohti toivoa, iloa ja myötätuntoa. Eettisyys ja ekologisuus ovat työskentelyni tärkeitä lähtökohtia.

Tampereella 1.9.2009