Tänään punon viimeisen unisiepparin, hinnoittelen taulut, kirjoitan lehdistötiedotteen, pakkaan ja pehmustan, silitän pumpulitunikan, rasvaan kengät ja levähdän. Huomenna avautuu näyttelyni Kammarin Kiskogalleriassa. Tervetuloa avajaisiin klo 17-20 osoitteeseen Mankkaantie 5H, Espoo!

Ajatukset runossa ja sen kuvittamisessa. Joka lukukerralla avautuu uusia merkityksiä. Haluan maalata avaruuden ja puut. Lapsen, kukan, meren ja tähdet. Turvaudun valokuviin takapihan humalasta.

LUPAUS

Katselit kerran
taivaiden korkeudesta
maan elämää - seutua
mihin syntyvä olit.
Tiesit näet silloin
ja ymmärsit miksi
sinun tulisi ihminen olla
se tieto aineeseen tuoda
joka välittömässä
Ykseydessä
on sinussa Sinä.

Niin kuin ukkosen jyrinä
ja taas niin kuin metsien
hiljainen humina
sinut tavoitti Ääni
ja täytti ja lävisti Sana:
Muista.
"Minä muistan",
ah, lupasit silloin.

Miten helppoa luvata
leväten autuudessa
ainaisen Hyvyyden helmassa
"Harhojen keskellä
soihtuna käyden
valoa tuoden
onnea luoden
kaikkeni annan!"

Taivainen lupaus,
sielusi sinetti.
Vieläkö muistat?

Toista on kulkea usvassa,
Maassa kohdata
sielunsa toisena.
Kohdata halujen pyörre
intohimojen väkevä poltto
vastavoimien uho
ihmisten pilkka
vallan ja maineen
kutsu ja pyyde
nautinnon imu ja viettymys
viiltävä tuska.

Taivainen lupaus,
vieläkö muistat?

Totuutta maailma pelkää.
Valoa vihaa.
Joka sydämen ääntä
seurata tohtii
alistumatta
on kurja!
Syttyköön hänelle rovio,
poltettakoon!

Tohditko kaiken uhalla uskoa?

Eksynyt sielu,
miksi et lepoa saa?
Vieläkö muistat?

Ihmisen osa on
ristiriidasta nousten
taistellen tuoda
taivainen siemen
maiseen multaan
keskellä mudan ja liejun
suojella Uuden
Elämän uskon
Elämän toivon
hentoa kukkaa.

Muistatko vihdoin?

Sven Krohn: Vaellus maassa ja tähdissä, Aristo Oy 1997.